Näyttelyluettelo (Rauhankatu)

Näkymä Suomenlinnaan Helsingin puolelta, etualalla miehiä lastaamassa laivaa (maalaus).

Augustin Ehrensvärd: Näkymä Viaporiin, 1760-luvun alku. Nationalmuseum, Tukholma.

Suomenlinna – Kolmen valtakunnan linnoitus 1748 – 2021

Kansallisarkisto 12.5.2021–30.9.2022

Seinätaulu

Ruotsin valtakunnan kartta vuodelta 1747. Painettu Tukholmassa 1801. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 1

Viaporin kartta 1854. Viaporin linnoituksen atlas. Pietari 1854. Venäjän valtion historiallinen arkisto (RGIA).

Seinätaulu

Augustin Ehrensvärdin näkymä Viaporiin. Ruotsin Kansallismuseo.

Vitriini 2: Paikan etsiminen linnoitukselle

  1. Ruotsin tiedeakatemian vuosikirja 1740. Augustin Ehrensvärd toimi tiedeakatemian sihteerinä.
  2. Augustin Ehrensvärdin kuvaus matkalta Viaporiin 1747.
  3. Henrik af Trollen mitali 1790. Yksityisomistuksessa.
  4. Fredrik Cygnaeus: Stycken ur en Teckning af Finska Kriget åren 1741 och 1742. Helsingfors 1743.
  5. Augustin Ehrensvärdin alkuperäispiirustus matkaltaan Suomeen 1747. Ehrensvärd-Seura.
  6. Elias Martinin luonnosvihko ja sen kotelo. Ehrensvärd-Seura.

Seinätaulut

Kopioita Elias Martinin piirustuksista Viaporista ja Suomen etelärannikolta.

Seinätaulu

Pietarin alueen kartta 1700-luvun alusta. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 3: Kustaa III:n sota 1788–1790

  1. Tilannekartta Kustaa III:n sodasta vuodelta 1788. Yksityisomistuksessa.
  2. Tilannekartta Kustaa III:n sodasta vuodelta 1789. Yksityisomistuksessa.
  3. Kapteeni Jean Jaq Bilangin kuparipiirros Ruotsinsalmen voiton kunniaksi 1790. Yksityisomistuksessa.
  4. Kuva Ruotsinsalmen taistelusta 1790.
  5. Kuningas Kustaa III:n yliadjutantti August Filip Armfeltin omaelämäkerta. Kuvaus vuoden 1790 tapahtumista. Yksityisomistuksessa.
  6. Amiraali Cronstedtin Ruotsinsalmen voiton kunniaksi saama astiasto. Herttoniemen kartanon museo.
  7. 1700-luvun laivaston hukari. John Nurmisen säätiö.

Vitriini 4: Cronstedt ja von Stedingk Yhdysvaltain vapaussodassa

  1. Tykistönkapteeni Carl Olof Cronstedtin englanninkielinen lokikirja Yhdysvaltain vapaussodasta. Kansallisarkisto.
  2. Cronstedtin päiväkirja Yhdysvaltain vapaussodan ajalta. Kansallisarkisto.
  3. Englantilainen 1770-luvun laivastopistooli. John Nurmisen säätiö.
  4. Ranskan kuningas Ludvig XVI:n vuonna 1786 Curt von Stedingkille antama valtakirja toimia Royal Suedois -rykmentin komentajana. Kansallisarkisto.
  5. Ranskan sotaministerin todistus Curt von Stedingkin toiminnasta Ranskan palveluksessa. Kansallisarkisto.
  6. Kuva Curt von Stedingkin George Washingtonilta saamasta Society of the Cincinnati -jäsenen kunniamerkistä.
  7. Everstin valtakirja Curt von Stedingkille Ranskan kuninkaan Amerikkaan lähettämään eskaaderiin. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Philadelphian alueen vuoden 1777 taisteluiden kartta.

Seinätaulu

Kuva hyökkäyksestä Fort Redbankiin 24.10.1777 ja Fort Miffliniin Mud Islandille 15.11.1777. Carl Olof Cronstedt palveli kuvassa näkyvällä Roebuck-aluksella.

 

Seinätaulu

Amiraali Victor von Stedingk kaulassaan kultainen Ruotsinsalmen taistelun medaljonki. Kopio alkuperäisestä maalauksesta. Ehrensvärd-Seura.

Vitriini 5

Adolf Erik Geeten rakennus- ja kaavapiirustuksia Viaporista, Helsingistä ja Loviisasta 1760-luvulta. Ehrensvärd-Seura.

Vitriini 6: Ehrensvärdin hauta

  1. Ehdotuksia Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkiksi. Alhaalla Kustaa III:n, Carl August Ehrensvärdin ja Johan Tobias Sergelin tekemä ehdotus, jonka mukaan hauta toteutettiin.
  2. Carl August Ehrensvärd ja hänen julkaisunsa 1700-luvun sidoksessa.
  3. Kuvanveistäjä Johan Tobias Sergel, jonka mukaan on nimetty Tukholman Sergelin tori.
  4. Ehrensvärdin hauta on ollut muistamisenpaikka Ruotsin, Venäjän ja Suomen aikana.

Seinätaulu

Serafiimiritarikunta on Ruotsin korkein ritarikunta. Sen kaulaketjua koristavat serafiimienkelit.

Seinätaulu

Ruotsin saaristolaivaston aluksia Kustaanmiekan salmessa. Kopio Ruotsin suurlähetystössä olevasta Elias Martinin maalauksesta. Ehrensvärd-Seura.

Syvennys 1: Augustin Ehrensvärd – Viaporin rakentaja

  1. Olof Areniuksen maalama Augustin Ehrensvärdin muotokuva 1756. Helsingin kaupunginmuseo.

Syvennys 2: Suomen sotilasylipäällikkö, kenraaliluutnantti Henrik Johan Aminoff

  1. Henrik Johan Aminoffin muotokuva. Yksityisomistuksessa.
  2. Henrik Johan Aminoffin kirje 23.9.1754 Turun ja Porin läänin maaherralle Porin jalkaväkirykmentin siirtämiseksi lepoon palveluksesta Viaporin linnoituksessa. Venäjän Kansalliskirjasto.
  3. Viaporin linnoituksesta löytyneitä tykinkuulia. Ehrensvärd-Seura.
  4. 1700-luvun piilukkokiväärejä. Ehrensvärd-Seura.
  5. 1700-luvun lopun tai 1800-luvun alun ns. pitkäpiippu. Yksityisomistuksessa.
  6. Kopio Sergejeffin akvarellista Turun kaupungista 1810. Venäjän valtion sotahistoriallinen arkisto (RGVIA).
  7. Kuva Narvan taistelusta vuonna 1700.

Vitriini 7: Suomen sodan alku

  1. 1800-luvun alun miniatyyrimuotokuva keisari Napoleon I:stä. Yksityisomistuksessa.
  2. Mitali Napoleonin päätettyä Riemukaaren pystyttämisestä Pariisiin 1806. Yksityisomistuksessa.
  3. Tilsitin 1807 rauhansopimuksen kunniaksi lyöty mitali. Yksityisomistuksessa.
  4. Keisari Aleksanteri I:n julistus 1808 hyökkäyksestä Suomeen sen liittämiseksi Venäjän keisarikuntaan. Kansallisarkisto.
  5. Inventaarilaskelma Viaporin kruununmakasiinista 1808. Kansallisarkisto.
  6. Kamarineuvos Fredrik Lorenz Nybergin raportti sotamarsalkka Mauritz Klingsporille maaliskuun alussa 1808. Kansallisarkisto.
  7. Venäjän joukoissa palvelleen Paul van Suchtelenin kuvaus Suomen sodasta. Yksityisomistuksessa.
  8. Svartholman linnoituksen komendantti C.M. Gripenbergin päätös 11.3.1808 linnoituksen luovuttamisesta venäläisille 17.3.1808. Kansallisarkisto.
  9. Ruotsin kruununprinssin adjutantti ja esikuntaupseeri. Yksityisomistuksessa.
  10. Skånen rakuunarykmentin rakuuna ja suomalaisia jalkaväen sotilaita. Yksityisomistuksessa.

Syvennys 3: Fredrik Henrik af Chapman – saaristolaivaston ja telakan suunnittelija

  1. Lorens Pasch nuoremman maalaus Fredrik Henrik af Chapmanista vuonna 1778. Kopio Ehrensvärd-Seura.
  2. Fredrik Henrik af Chapmanin traktaatti laivanrakentamisesta. Tukholma 1775. Yksityisomistuksessa.
  3. Chapmanin teokseen Architectura Navalis Mercatoria liittyviä laivapiirustuksia 1768. Yksityisomistuksessa.
  4. Kuva Tukholman satamasta 1700-luvulla. Elkhammarin linna Ruotsissa.
  5. Viaporin telakka 1760-luvulla. Kopio Elias Martinin maalauksesta Göteborgin museossa.
  6. Kopio Elias Martinin maalauksesta Viaporin rakennustöistä. Ehrensvärd-Seura.

Vitriini 8: Viaporin antautuminen 1808

  1. Venäjän armeijan ylipäällikön, kreivi Buxhoevidin julistus Suomen olojen järjestämisestä. Turku 12./24.3.1808. Kansallisarkisto.
  2. Amiraali C.O. Cronstedtin määräys Viaporin linnoituksen puolustamisesta 15.3.1808. Kansallisarkisto.
  3. Cronstedtin määräys Helsingin pommittamattomuudesta, koska Venäjän armeijan ylipäällikön kanssa on sovittu, etteivät venäläiset aseta tykistöpattereita kaupungin lähelle 22.3.1808. Kansallisarkisto.
  4. Kapteeni Aminoffin raportti venäläisten pyrkimyksestä häiritä puolustajia ja Cronstedtin siihen antama vastaus 28.3.1808. Kansallisarkisto.
  5. Cronstedtin määräys kapteeni Aminoffille tiettyjen asemien luovuttamisesta venäläisille joukoille venäläisten komentajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti 8.4.1808. Kansallisarkisto.
  6. Cronstedtin päätös siitä, missä järjestyksessä ruotsalaiset joukot luovuttavat 4.5.1808 linnoituksen venäläisille. Kansallisarkisto.
  7. Amiraali Cronstedtin ja kenraali van Suchtelinin allekirjoittama sopimus Viaporin linnoituksen luovuttamisesta 26.4.1808. Kansallisarkisto.
  8. Kopio keisari Aleksanteri I:n kirjeestä Venäjän valtion varainhoitajalle maksusta Viaporin entiselle komentajalle amiraali Cronstedtille Pietarissa 9.12.1808. Kansallisarkisto. Mäntsälän alikartanossa olevan kopion todisti oikeaksi Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitaja H. Wieselgren 4.7.1862. Kansallisarkisto.
  9. J.G. Båthin julkaisu Viaporin antautumiseen johtaneista olosuhteista. Tukholma 1809. Yksityisomistuksessa.
  10. Cronstedtin selostus Viaporin antautumisen syistä. Tukholma 1811. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Amiraali Cronstedtin tytär, Venäjän keisarinnan hovineito Hedvig Sofia Cronstedt. Herttoniemen kartanon museo.

Syvennys 4: Viaporin taloudellinen vaikutus Etelä-Suomessa

  1. Kopiot Nils Schillmarkin maalaamista muotokuvista taloustirehtööri Pehr Nybergistä ja hänen puolisostaan Hedvig Naeschlindhistä.
  2. 1700- ja 1800-luvun viinileili ja pikareita. Nyberg toimi myös Loviisan viinatehtaan johtajana.
  3. Gavril Sergejeffin akvarellit Loviisan kaupungista ja Svartholman linnoituksesta. Venäjän valtion sotahistoriallinen arkisto (RGVIA).
  4. Pehr Nybergin kirjoitus riihen toiminnan tehostamisesta Kungliga Patriotiska Sällskapetin julkaisussa 1780-luvulla.

Seinätaulu

Kuva venäläisen taitelija Ivan Aivazovskin Viapori-maalauksesta vuodelta 1844. Maalaus kuuluu taitelijan Suomenlahden merilinnoituksia kuvaavaan maalaussarjaan. Pietarin merisotamuseo.

Vitriinit 9a–b: Amore Proximi -seura

  1. Loviisassa ja Svartholmassa toiminut Lähimmäisen rakkauden -seura Amore Proximi vietti vuosipäiväänsä 24.1. Seuran laulu laulettiin tässä tilaisuudessa. Kansallisarkisto.
  2. Amore Proximin jäsenmaksuluettelo. Kansallisarkisto.
  3. Seuran vuosipäivänä pidetty puhe kuningas Kustaa III:n syntymäpäivän kunniaksi Loviisassa 24.1.1789. Kansallisarkisto.
  4. Seuran toimintaperiaatteet määriteltiin peruskirjassa, joka vahvistettiin seuran perustamiskokouksessa vuonna 1786. Kansallisarkisto.
  5. Seuran sääntöjä täsmennettiin seuran yleisissä kokouksissa. Ote seuran kokouksesta 24.4.1787. Kansallisarkisto.
  6. Seuran kokouspöytäkirja 2.11.1789. Kansallisarkisto.
  7. Kymenkartanon läänin maaherra Johan Herman Loden muistio majuri Gripenbergille Heinolasta 23.5.1803 salaisesta neuvottelusta seuran toiminnan jatkamisesta. Kansallisarkisto.

Vitriini 10: Suomen sodasta Haminan rauhaan

  1. Fredrik Cygnaeuksen jäämistöön kuulunut kopio venäläisen Ivan Petrovits Lipardin päiväkirjasta maaliskuussa 1809 Suomen sodassa. Kansallisarkisto.
  2. Keisari Aleksanteri I:n päätös Suomen liittämisestä Venäjän yhteyteen. Kansallisarkisto.
  3. Kuulutus Svartholman ja Viaporin linnoituksissa vangituille ja kotiin päästetyille sotilaille päivärahan hakemisesta eräiden kaupunkien venäläisiltä käskynhaltijoilta 9.8.1808/28.7.1808. Kansallisarkisto.
  4. Valtakirja vapaaherra Curt von Stedingkille edustaa Ruotsia Haminassa käytäviin rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa 24.9.1808. Kansallisarkisto.
  5. Painettu Haminan rauhansopimus 1809. Kansallisarkisto.
  6. Ruotsin rauhanneuvottelija Curt von Stedingkin ehdotus rajanvedosta Ruotsin ja Venäjän välillä siihen tehtyine korjausmerkintöineen syksyllä 1809. Kansallisarkisto.
  7. Hopeiset mustepullo ja hiekkapullo. Tehnyt Johan Schwart 1788 Karlskronassa. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Muistotaulu G.M. Sprengtportenille Suomen Venäjään liittymisen merkkivuonna 2009.

Seinätaulu

Ruotsin kruununprinssiksi adoptoitu Napoleonin kenraali Jean Baptiste Bernadotte. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 11: Suomen liittäminen Venäjän keisarikuntaan

  1. Kirjallinen uskollisuudenvakuutus Venäjän keisarille 1809. Kansallisarkisto.
  2. Keisari Aleksanteri I:n kutsu yleisille valtiopäiville Porvooseen maaliskuussa 1809. Kansallisarkisto.
  3. Keisari Aleksanteri avaa Porvoon valtiopäivät 1809. Emanuel Thelningin maalaus.
  4. Kenraalikuvernööri Speranskin vahvistama hallituskonseljin jäsenen virka-asu. Kansallisarkisto.
  5. Suomen sodan sotilas tarinoi kokemuksistaan.
  6. Keisari Aleksanteri I:n päätös Suomen hallituskonseljin asettamisesta 18.8.1809. Kansallisarkisto.
  7. Keisari Aleksanteri I:n päätös hallituskonseljiin nimitettävistä henkilöistä 1809. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Pietarin edustalla sijaitseva Kronstadtin sotasatama oli kaupungin puolustuksen lukko. Sitä täydensivät muut Suomenlahden venäläiset linnoitetut kaupungit. Kronstadtin kruununlinna 1752. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Panoraama C.L. Engelin suunnitteleman Nikolainkirkon tornista Helsinkiin vuonna 1840. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Viaporin kirkon 1.5.1821 päivätty suunnitelma. Antiikin temppeliä muistuttava kirkko oli tarkoitettu Isoon Itä-Mustasaareen rakennettavan suuren empirekasarmin keskipisteeksi. Kansallisarkisto.

Vitriini 12: Uusklassinen Helsinki ja Viapori

  1. Fredrik Tengström, Uusi luterilainen kirkko ja kirjasto, litografia vuodelta 1838. Carl Ludvig Engelin suunnittelema uusklassinen Helsinki toteutui, toisin kuin vastaava Viapori. Kuvassa taustalla näkyvä päävartio purettiin 1830-luvun lopussa. Kansallisarkisto.
  2. Helsingin Kaivopuiston eteläkärjen yleiskartta. Helsingin uudelleenrakennuskomitean johtaja Johan Albrekt Ehrenström vahvistaa, että alue kuuluu Viaporin insinöörikomennuskunnalle. Päivätty 15.6.1812. Kansallisarkisto.
  3. Ullanlinnaan rakennettavan sarvilinnakkeen suunnitelma vuodelta 1810. Suunnitelma on 10.3.1810 esitelty keisari Aleksanteri I:lle, sotaministeri Mihail Barclay de Tollylle ja insinöörikenraali Jan Peter van Suchtelenille. Jo Ruotsin aikana alueelle suunniteltua linnoitusta ei lopulta koskaan rakennettu. Kansallisarkisto.
  4. Viaporin Isolle Itä-Mustasaarelle suunniteltujen rakennusten – kirkon (A), kellotornien (B) ja suuren kasarmin tuhannelle henkilölle tarkoitetun ensimmäisen kerroksen (C) pohjapiirros, jonka keisari Aleksanteri I:n vahvisti esittelyssä 24.11.1820 Sleesian Troppaussa. Kansallisarkisto.
  5. Edellä mainittujen kasarmin ja kirkon yhteyteen upseereita varten rakennettavan sivurakennuksen pohjapiirros ja läpileikkaukset, jotka nekin esiteltiin keisarille Troppaussa 24.11.1820. Suunnitelman otsikossa mainitaan arkkitehti Engel. Kansallisarkisto.
  6. Ison Itä-Mustasaaren yleiskaava vuodelta 1838. Kahden vuosikymmenen takainen kasarmihanke oli vieläkin ajankohtainen osana symmetristä hahmotelmaa bulevardeineen kruunulinna Ehrensvärdin yhteyteen. Kasarmin ja kruunulinnan väliset rakennukset piti purkaa vaaditun harjoituskentän takia. Kansallisarkisto.
  7. Viaporin Ison Itä-Mustasaaren empirerakennukset – kirkko, kellotornit ja kasarmi – harjoituskentältä nähtynä. Aleksanteri I:lle Troppaussa 24.11.1820 esitelty suunnitelma. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Viaporin ortodoksikirkon piirustus vuodelta 1838 noudattaa arkkitehti Konstantin Tonin edellisenä vuonna laatimaa suunnitelmaa. Linnoituksen venäläisen varuskunnan tarpeita varten rakennettu kirkko valmistui vuonna 1854, jolloin se pyhitettiin Aleksanteri Nevskin muistolle. Kirkon ilme on 1920-luvun muutostöiden jälkeen täysin muuttunut. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Viaporin ortodoksikirkon osittainen läpileikkaus vuodelta 1838. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Eero Järnefelt, Zacharias Topelius tapaa vankeja Viaporin kruununvankilassa, akvarelli. Topeliuksen kuvaus tapaamisesta julkaistiin v. 1889 ”Jul-rosor” -joululehdessä. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 13: Venäisen Viaporin arkea

  1. Esittelynootti esittelystä keisari Aleksanteri I:lle Kuopiossa 14.8.1819. Venäläisen kauppiaan Nikolai Sinebrychoffin viinatoimitukset Viaporiin olivat herättäneet Suomen viranomaisissa huolta, koska niiden katsottiin kiertävän Suomen tullimääräyksiä. Asiaa valmistellut Suomen asiain komitea katsoi, että viinan tuominen Viaporiin muille kuin venäläisille sotilaille oli Suomen tullimääräysten alaista. Keisari asettui esittelyssä samalle kannalle. Kansallisarkisto.
  2. Viaporin linnoituksen sotilaskuvernööri ja ylin komentaja kreivi Loggin Petrovitš Heidenin ilmoitus Viaporin komendantille kenraalimajuri Konstantin Pavlovitš Gavrolle 1.9.1819, että siviilihenkilöillä ei ole pääsyä Viaporiin. Kansallisarkisto.
  3. Nikolai Sinebrychoff. Johan Erik Lindhin maalaama muotokuva 1830-luvulta. Wikimedia Commons.
  4. Viinapullo ja hopeinen empirepikari. Yksityisomistuksessa.
  5. Viaporin linnoitus, Атлас крепостей Российской империи [Venäjän keisarikunnan linnoitusten atlas] -teoksessa vuonna 1830 julkaistu kartta. Wikimedia Commons.
  6. Viaporin yleisen vankilan ohjesäännön aukeama, josta ilmenevät vankien työajat. Työpäivä kesäisin alkoi klo 04.30 ja päättyi klo 20.00; keskipäivällä oli 1,5 tunnin tauko. Armollinen Viaporin yleisen vankilan ohjesääntö annettiin 19.10.1829. Kansallisarkisto.
  7. Salainen kirjelmä Suomeen siirrettävistä ja siellä eri linnoituksissa Siperiaan siirtoa odottamaan määrätyistä dekabristikapinallisista ja siihen liitetty vankiluettelo. Viaporin Särkän saarelle saapui 25.10.1826 neljä vankia: everstiluutnantti Lunin, luutnantti Gromnitški, vänrikki Kirejev ja eversti Mitkov. Kansallisarkisto.
  8. Aikalaistiedot dekabristivankien oloista Suomessa ovat vähäisiä. Helsingin uudelleenrakentamista johtanut Johan Albrekt Ehrenström kertoi kirjeessään Johan Fredrik Aminoffille helmikuussa 1827 kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskyn käyneen heidän luonaan Särkällä. Kansallisarkisto.
  9. Venäläisten joukkojen sijoitusta Suomessa vuonna 1830 esittävä kartta. Länsi-Suomeen ja Hämeenlinnan ympäristöön sijoitetun kolmannen prikaatin osastoja oli myös sijoitettu Viaporiin. Kansallisarkisto.
  10. Viaporin linnoitus kiinnosti Helsinkiin syystä tai toisesta tulleita matkailijoita. Uudenmaan läänin kuvernööri Gustaf Magnus Armfelt raportoi 7.8.1839 kenraalikuvernööri Aleksander Menšikoville ranskalaisten ja englantilaisten vierailuista Viaporissa todeten, että nämä ”olivat katselleet kaikkia paikkoja jossa kävely oli sallittua … mutta eivät olleet saaneet nähdä Kustaanmiekkaa eivätkä Pikku Mustasaarta”. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Barthélémy Lauvergne, Vue de Sveaborg [Viaporin näkymä], väritetty kivipiirros, joka julkaistiin Voyages de la Commission scientifique du Nord, en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe -teoksessa 1852. Ranskalainen taitelija Lauvergne kävi Helsingissä vuonna 1839. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Oswald Walter Brierly, Her Majestys Ships Arrogant Capt[ai]n H. R. Yelverton & Hecla Capt[ai]n W.H. Hall Destroying the batteries at Eckness May 20th 1854, väritetty litografia.

Brittilaivat tuhosivat Tammisaaren lähistön Vitsandin kahakassa rannikkopatterin, mutta luopuivat kaupungin rahtilaivojen kaappaamisesta. Yksityisomistuksessa.

 

 

Vitriini 14: Krimin sota Itämerellä

  1. Viaporin linnoituksen ja lähisaarten eteläpuolisten merialueiden kartta, johon on 1.5.1854 merkitty vihollislaivoja varten laskettavat vedenalaiset miinat (A) Vallisaaren eteläpään tykistöpatteri (B). Miinat olivat brittiläisille ja ranskalaiselle laivastoille hyvin ikävä yllätys. Kansallisarkisto.
  2. Fredrik Theodor Blomstrandin teos ”Kriget i Finska viken år 1854” ilmestyi Tukholmassa jo vuonna 1854. Kansallisarkisto.
  3. Two Summer Cruises with the Baltic Fleet. Robert Edgar Hughes. London 1855. Yksityisomistuksessa.
  4. Venäläiset rakensivat varsin monta tykkipatteria Helsingin ja lähiympäristön rantoja puolustamaan: Munkkiniemeen, Lehtisaareen, Lauttasaareen (useita), Hietaniemeen, Hietalahteen, Jätkäsaareen, Punavuoreen ja Kaivopuistoon. Jätkäsaaren kahdeksan tykin patterin piirustuksessa näkyvät myös kuulien hehkutusuunit (punaiset alla). Piirustus on päivätty 5.10.1855. Kansallisarkisto.
  5. Helsingin asukkaat noteerasivat pattereiden rakentamisen, mutta eivät välttämättä ymmärtäneet syytä. Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi tri Sven Gabriel Elmgren ihmetteli päiväkirjassaan 1.8.1855 venäläisten rannikkopatterien rakentamista Kaivopuiston edustalle ”… on käsittämätöntä mihin nämä monet merelle suuntautuvat patterit tarvitaan”. Kansallisarkisto.
  6. S.G. Elmgren seurasi muiden helsinkiläisten tavoin järkyttyneenä Viaporin 46 tuntia jatkunutta rajua pommitusta, kirjaten havaintojaan pommituksesta ja sen selvistä seurauksista päiväkirjaansa 11.8. ja 13.8.1855. Kansallisarkisto.
  7. Viaporin pommituksessa 28.–29.7./9.–10.8.1855 kuolleen 42 venäläissotilaan luettelot otettiin vuonna 1895 esille, kun Viaporin Aleksanteri Nevskin kirkon yhteyteen ryhdyttiin suunnittelemaan tähän muistomerkkiä. Kansallisarkisto.
  8. Venäläinen Krimin sodan muistomitali Yrjön ristin nauhassa. Yksityisomistuksessa.
  9. Brittiläinen vuosien 1854 ja 1855 Itämeren [Baltic] sotaretkien muistomitali. Yksityisomistuksessa
  10. Venäläiset ryhtyivät heti brittiläis-ranskalaisen laivaston poistuttua uusiin linnoitustöihin Viaporissa. Vuonna 1855 suoritettujen lisälinnoitustöiden kartta osoittaa niiden pääsuunnan – lounaan, josta linnoitusta oli pommitettu elokuussa 1855. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Yöllinen kuva Viaporin pommituksesta 9.8.1855. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Viaporin elokuisesta pommituksesta vuonna 1855 julkaistiin useita aikalaiskuvia ja karttoja. Tukholmassa vuonna 1856 julkaistussa Viaporin linnoituksen ja Helsingin kaupungin kartassa näkyy selvästi Ison-Britannian ja Ranskan laivastojen eri yksikköjen ryhmitys ja tehtävänjako Viaporia pommitettaessa 9. ja 10. elokuuta 1855. Kartta ilmestyi Adolf Bonnierin kustantamana vuonna 1856. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Edwin T. Dolbyn kuvateos Dolby’s sketches in the Baltic välitti brittiyleisölle muitakin tuokiokuvia Itämeren sotaretkeltä kuin tavanomaisia meritaistelujen yleiskuvia. Yläkuvassa neuvokas HMS Heclan matruusi Lucas heittää sihisevän pommin yli laidan Ahvenanmaan Bomarsundin edustalla elokuussa 1854. Alemman kuvan idylli kertoo sodan epävirallisemmasta puolesta: Tammisaaren seudun säätyläiset tutustuvat pian taistelun tauottua samaiseen vihollislaivaan ja sen päällystöön. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Iso-Britanniassa julkaistu varsin totuudenmukainen Viaporin ja takana häämöttävän Helsingin ilmakuva, The fortifications of Sweaborg & the City of Helsingfors, pohjautui kustantajan ilmoituksen mukaan ”E.T. Dolbyn kuviin ja erinäisiin muihin virallisiin asiakirjoihin”. Värilitografia julkaistiin vuonna 1854. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 15: Viaporin pommitus elokuussa 1855

  1. Frans Liewendahl, Viaporin pommitus Tähtitorninmäeltä nähtynä, värilitografia vuonna 1855. Laajakuva linnoituksen pommituksesta sai ranskan-, ruotsin- ja venäjänkielisillä selityksensä, ehkä laajempien ostajapiiritoiveiden takia. Kuva myytiin pyöreässä kotelossa. Yksityisomistuksessa.
  2. Laajeneva lennätinverkosto mahdollisti nopeasti laajenevan lukijakunnan uutisnälän tyydyttämisen. The Illustrated London News julkaisi heinä – syyskuussa 1855 useita kuvitettuja reportaaseja, joissa kuvailtiin Santahaminan, Haminan, Viaporin, Kotkan, Ruotsinsalmen jne. kahakoita ja pommituksia sekä kauppa- ja rannikkolaivojen kaappauksia. Brittiläisille lukijoille kerrottiin myös ”infernaalisista laitteista” [merimiinoista] ja suomalaisten isänmaallisesta laulusta [Vårt Land / Maamme-laulusta]. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 16: Linnoituksen modernisointia

  1. Vallisaareen rakennettavan koekasematin piirustus, joka on merkitty käsitellyksi 15./27.12.1858. Viaporin taannoinen pommitus oli selvästi osoittanut avonaisten tykistöasemien haavoittuvuuden, minkä vuoksi ryhdyttiin kehittämään suojatumpia ns. kasematoituja [eli katettuja] suojaratkaisuja tykkien, ammusten ja miehistön turvaksi. Kansallisarkisto.
  2. Kustaanmiekkaa vastapäätä sijaitsevan Vallisaaren merkitys oivallettiin varhain ja sinne ryhdyttiin jo Krimin sodan aikana suunnittelemaan keskuslinnaketta rantojen tykistöpattereiden varmistukseksi. Vallisaareen vuonna 1889 suunnitellun Kruununperillisen kasematoidun patterin piirustus, joka heijastaa suurvallan resurssitilannetta. Kansallisarkisto.
  3. Santahaminan ja Laajasalon välisen salmen Lehmäsaarelle rakennettavan kolmen 8:n tuuman tykin patterin suunnitelma, merkintöineen käsittelystä, päivätty 10.5.1900. Kansallisarkisto.
  4. Lauttasaaren vuoden 1893 asemakartta, josta ilmenevät mm. tykistöpatterien ja ruutivarastojen sijaintipaikat. Niemiin sijoitetut viisi patteria olivat olleet siellä jo Krimin sodassa. Kansallisarkisto.
  5. Lauttasaaren eteläkärjen patterin 1A-suunnitelma, merkintöineen käsittelystä 29.8./10.9.1886. Se on täydennetty vuonna 1904 lyijykynämerkinnöillä, jotka liittynevät ko. patterin modernisointitarpeisiin. Nopeasti kehittyvän sotilasteknologian takia oli kalustoa jatkuvasti uudistettava. Kansallisarkisto.

Vitriini 17: Viaporin modernisointia

  1. Viapori oli sotilasaluetta, mutta linnoituksen Ruotsin aikainen alkuydin oli samalla matkailukohde. Suomen matkailuyhdistyksen vuonna 1895 julkaisema August Ramsayn matkaopas, Vägvisare i Finland, kertoi, miten piti toimia, jos halusi tutustua Viaporiin: vierailulupa oli haettava Viaporin linnoituksen komendanttihallinnolta. Kirjan tiedot linnoituksen historiasta ja sen nähtävyyksistä ovat tavanomaisia, joskin varuskunnan kirkon osalta nuivia. Tekstissä todetaan ohimennen, että Harakan ja Särkän tykein varustetuille saarille ei ollut pääsyä. Yksityisomistuksessa.
  2. Viapori oli käytännössä erittäin venäläinen linnoitus, jossa toki oli myös suomen- ja ruotsinkielisiä työntekijöitä. Venäjän sotaministeriön insinööriosaston päätös 23.3.1891 Viaporin linnoituksen ja siihen kuuluvien alueiden ruotsinkielisten nimien vaihtamisesta venäjänkielisiin oli ehkä käytännön sanelema, mutta myös linjassa vahvistuvien suuriruhtinaskunnan venäläistämispyrkimysten kanssa. Kansallisarkisto.
  3. Viaporin Ruotsin aikainen linnoitusalue toimi 1870-luvulle asti myös sotasatamana, mutta ei tähän tarkoitukseen enää soveltunut sotalaivastojen astuttua koneaikakauteen. Linnoituksen sotasatama siirtyi Katajanokalle, jonka itäisestä vankilan takaisesta osasta kehittyi suurvallan laivaston tarpeita vastaava moderni sotasatama kasarmeineen, verstaineen, hiilivarastoineen ja uivine telakoineen. Viaporin sotilassataman kartta vuodelta 1917. Kansallisarkisto.
  4. Venäläisiä sotalaivoja Helsingin redillä. Helsingin kaupunginmuseo ja Wikimedia Commons.

Lasivitriini

  1. Suomessa seurattiin hyvin kiinnostuneina Venäjän ja Japanin välisiä sotatapahtumia v. 1904–1905. Välittömästi sodan jälkeen vuonna 1905 julkaistu ”Sota Itä-Aasiassa” -teos antoi kokonaisvaltaisen kuvan tapahtumista. Teoksessa julkaistu lintukuva Port Arturista itäisiltä kukkuloilta ja sotareportaaseille tyypillinen dramaattinen kuva japanilaistykistön etenemisestä. Yksityisomistuksessa.
  2. Useat suomalaisupseerit osallistuivat Japania vastaan käytyyn sotaan, myös kenraalimajuri Moses Muurman, jonka komentama rykmentti kunnostautui Port Arturin puolustustaisteluissa. Valokuva yksityisomistuksessa.
  3. Venäjän ja Japanin välinen sota vuosina 1904–1905 alkoi japanilaisella yllätyshyökkäyksellä Mantšurian eteläpäässä sijainneeseen Port Arturin venäläiseen laivastotukikohtaan. Tyynenmeren laivaston kärsimät tappiot pakottivat Venäjän siirtämään Itämeren laivastonsa alueelle, jossa se vuorostaan koki murskatappion Tsušimassa. Suomessa vuonna 1905 julkaistu teos kertoo japanilaisen meriupseerin kokemuksista Port Arturin edustalla. Yksityisomistuksessa.
  4. Venäläinen taistelulaiva Retvizan upotettuna Port Arturin satamassa 1904. Wikimedia Commons.

Seinätaulu

Sotilasteknologian kehitys heijastui linnoitusten vaatimien alueiden laajenemisena, mutta Venäjä luopui myös monen vanhentuneeksi katsotun linnoituksen ylläpidosta. Viaporin ja Viipurin linnoitusten merkitys korostui kuitenkin uudelleen Venäjän menetettyä laivastonsa Japanin vastaisessa sodassa vuosina 1904–1905. Molempien linnoitusten alueet määriteltiin vuonna 1909 Suomen asetuskokoelmassa, eriasteisten vyöhykkeiden kautta: kartassa punaisella merkitty oli varsinaista linna-aluetta, keltaisella rajattu oli ns. 7 virstan aluetta, jossa linnoituksen komentajalla oli laajaa määräysvaltaa ja vihreällä rajattu oli ns. yleistä linnoitusaluetta. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Viaporin linnoitukseen kuului 1900-luvun alussa useita linnakkeita, pattereita, tähystysasemia ym. yksikköä, mikä ilmenee linnoituksen eri yksiköiden välisiä puhelinyhteyksiä esittävästä kartasta. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 18: Viaporin kapina 1906 ja Viaporin valloituksen satavuotisjuhla 1908

  1. Heinäkuussa 1906 syttyneen Viaporin kapinan johtomiehiä, jotka teloitettiin jo 29.7./11.8.1906. Aliluutnantti Arkadi Petrovitš Jemeljanov haavoittui kapinan alussa, minkä katsotaan ratkaisseen kapinan kohtalon. Aliluutnantti Jevgeni Lvovitš Kohanski vangittiin panssarilaiva Tsesarevitšille saavuttuaan, kun se olikin vastoin luuloa keisarille uskollinen. Heidän kuvansa julkaistiin vuonna 1918 Elviira Willman-Elorannan teoksessa ”Vallankumouksen vyöryssä”. Kansalliskirjasto.
  2. Kapinalliset antautuivat jo kolmen päivän kuluttua 20.7/2.8.1906, panssarilaivojen Tsesarevitš ja Slava sekä risteilija Bogatyrin tarkan tulituksen jälkeen. Laivat pysyttelivät kapinallisten valtaaman rannikkotykistön ulottumattomissa, joten lopputulos oli selvä. Kuvassa panssarilaiva Tsesarevitš Viaporin edustalla. Wikimedia Commons.
  3. Kaavio Helsingin ja Viaporin varuskuntien joukko-osastojen sijainnista 17./29.7.1906 jolloin kapina syttyi, laadittu vuonna 1933. Wikimedia Commons.
  4. Viaporin kapina noteerattiin ulkomailla, erityisesti Ranskassa jolle sotilasliitto Venäjän kanssa oli erityisen tärkeä. Le Petit Parisien -aikakauslehden kansikuva 19.8.1906 tarjosi lukijoille värikkään kuvan kapinan tapahtumista Helsingin Katajanokalla. Taustalla häämöttävät Viapori ja sotalaivat.
  5. Kapinallisia auttamaan saapuneiden suomalaisten punakaartilaisten panos oli vähäinen, koska he selvästikin järkyttyivät joutuessaan tulituksen kohteiksi. Porvarillinen pilalehti Fyren irvaili heidän kustannuksellaan kapinan jälkeen. Kansalliskirjasto.
  6. Kenraalimajuri Nikiforovin johtaman sotaoikeuden tuomio 4.9.1906. Siinä luetellut rangaistukset olivat joko teloituksia tai pitkiä vankeusrangaistuksia. Tilastot kertovat eri sotaoikeuksien langettaneen vuonna 1906 kaikkiaan 450 kuolemantuomiota. Huhtikuun 1907 mennessä teloitettujen määrä ylitti jo tuhannen. Kansallisarkisto.
  7. Oikeustieteilijä Robert Hermansonin päiväämätön muistio vuodelta 1906 korostaa, että Viapori on osa Suomen suuriruhtinaskuntaa, Helsingin kaupunkia ja Uudenmaan lääniä. Viaporin linnoituksen komentajan kuuluikin komentaa miehistöään ja toimia sen mukaisesti, mutta siviilit oli tuomittava suomalaisessa oikeudessa. Taisteluun osallistuneiden siviilien tilanne oli tietenkin toinen. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Gerard oli samaa mieltä. Syytetyt siviilihenkilöt tuomittiin näin Suomen lain mukaan maanpetoksesta saaden varsin lieviä rangaistuksia. Kansallisarkisto.
  8. Kuvakavalkadi Viaporin valloituksen 100-vuotisjuhlallisuuksista, joita vietettiin linnoituksessa huhti–toukokuussa 1908 Venäjän kalenterin mukaan: Aleksanteri Nevskin kirkon edessä aukeava kenttä juhlakoristeltuna, kolme sotilasta 1800-luvun alun univormuissa ja kuva kirkollisesta toimituksesta. Museovirasto.
  9. Viaporin linnoituksen päiväkäskyssä 27.4./10.5.1908 julkaistiin keisari Nikolai II:n tervehdyssähke linnoitukselle kullattuna ja Viaporin komentajan kenraalimajuri Vladimir Aleksandrovitš Laimingin keisarille jo edellisenä päivänä saman asian tiimoilta lähettämä sähke. Kansallisarkisto.
  10. Suomessa julkaistu keisarikunnan etuja vaaliva venäläinen lehti Finljandskaja gazeta julkaisi huhti–toukokuussa useita Viaporin valloituksen 100-vuotisjuhlia huomioivia artikkeleita, myös 29.4./10.5. Silloin julkaistiin myös Nikolai II:n sähke Viaporin linnoitukselle. Kansallisarkisto.

Seinätaulu

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä elokuussa 1914 ryhtyivät venäläiset sotilasviranomaiset voimallisesti vahvistamaan Helsingin mantereen puoleista puolustusta kenttälinnoituksin, raivauksin, taisteluhaudoin ja tykistöasemin. Työvoimapulan vuoksi hankittiin vallityöläisiä jopa Kiinasta. Kartta Helsingin maalinnoituksen Leppävaaran – Tapiolan länsilohkolla v. 1915–1916 suoritetuista linnoitustöistä. Kansallisarkisto.

Vitriini 19: Ensimmäinen maailmansota

  1. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä oli suurisuuntaisen Pietari Suuren rannikkolinnoituksen – Suomenlahden molempien rannikkojen kattavan rannikkotykistön – toteuttaminen vielä kesken. Työtahtia kiristettiin ja Viaporin linnoitukselle ryhdyttiin jo vuonna 1914 luomaan Helsingin ympäröiviä puolustuslinjoja. Työvoimaa hankittiin ensin Suomesta pakko-otolla sotatilalain nojalla. Helsingin pitäjän Mellunkylässä 21.10.1916 päivätyssä luettelossa mainitaan 137 työmiestä Heinolasta ja Hartolasta, Lahdesta jne. Kansallisarkisto.
  2. Venäläiset turvautuivat meripuolustuksessa ensisijaisesta miinoituksiin, jotka osoittautuivat hyvin tehokkaiksi. Ne tuottivat jo sodan alussa Saksan laivastolle toistuvia tappioita Itämerellä. Viaporin linnoituksen suojamiinoituksia esittävä kartta on päivätty 28.5.1915. Kansallisarkisto.
  3. Viaporin linnoituksen maalinnoitustöitä ja tykistöasemia esittävä kartta. Wikimedia Commons.
  4. Linnoitustöiden alkaessa hiipua kesällä 1917 oli Viaporin linnoitukseen koottu huomattava määrä tykistöä ja heittimiä, yhteensä koosteessa mainitut 631 putkea – mukaan lukien 8 ilmatorjuntaan tarkoitettua. Viaporin meri- ja maalinnoituksen puolustusvalmiutta käsiteltiin mm. elokuussa 1917, esillä ko. raportin liite. Kansallisarkisto.
  5. Ilmapuolustuksen merkitys kasvoi sodan jatkuessa. Venäjän ja Saksan Itämeren alueella operoivien vesitasolentokoneiden tunnistamista helpottava kuvataulu tyyppikuvauksineen. Ajoittamaton (v. 1916 tai 1917). Kansallisarkisto.
  6. Helsingin ja Tallinnan linnoitusten suojaamat satamat toimivat Venäjän Itämeren-laivaston tärkeinä tukikohtina maailmansodan aikana. Kruunuvuoren selällä talvehtivat linjalaivat olivat helsinkiläisille tuttu näky. Wikimedia Commons.
  7. Kuvassa näkyvä 6 tuuman (152 millimetrin) Canet-tykki oli Venäjän rannikkotykistön yleisimpiä malleja. Niitä sijoitettiin mm. Helsingin edustan betonisiin avolinnoituksiin. Wikimedia Commons.
  8. Helmikuun vallankumouksen yhteydessä murhattiin Helsingissä kymmeniä upseereja, mm. Venäjän Itämeren laivaston komentaja, vara-amiraali Adrian Nepenin. Keisari Nikolai II:n luovuttua vallasta vallan ottanut Venäjän väliaikainen hallitus pyrki rauhoittamaan tilannetta, mm. tällä armeijalle ja laivastolle osoitetulla julistuksella, jossa luvattiin muutoksia entiseen. Kansallisarkisto.
  9. Saksan ja sen liittolaisten solmittua rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa Brest-Litovskissa 3./16.3.1918 ei Hankoon 3.4.1918 saapuneiden Saksan laivastoyksikköjen komentajalle tuottanut ongelmia sopia Venäjän Itämeren laivaston komentajan edustajien kanssa Helsingissä talvehtivien venäläislaivojen oikeudesta poistua esteettä Kronstadtiin. Saksan laivaston ja Venäjän laivaston edustajien 3.4.1918 solmima sopimus, myöhempi jäljennös. Kansallisarkisto.
  10. Helsingistä poistuvien laivojen joukossa oli myös entinen keisarillinen huvijahti Standart. Helsingin kaupunginmuseo.

Ohjusvene Raahe. Merisotakoulu.

Hämeenmaa-luokan miinalaiva. Merisotakoulu.

Vitriini 20: Viaporista Suomenlinnaksi

  1. Suomen punakeltainen lippu nostettiin Viaporin linnoituksen lippusalkoon 12.5.1918. Seuraavana päivänä otettiin käyttöön linnoituksen suomenkielinen nimi Suomenlinna.
  2. Fredrik Henrik af Chapmanin 200-vuotisjuhla oli ensimmäinen Ehrensvärd-Seuran järjestämä suuri juhla.
  3. Presidentti Urho Kekkonen puolisoineen isännöi Belgian kuningas Baudouinin ja kuningatar Fabiolan vierailua Suomenlinnaan.
  4. Ehrensvärd-Seura julkaisi Suomenlinnaa koskevia teoksia.

Vitriini 21: Punavankileiri ja pakkotyölaitos

  1. Suomenlinnan punavankileirien kartta 1918–1919. Helsingin kaupunginmuseo ja Suomenlinnan hoitokunta.
  2. Suomenlinnan punavankileirin kuvia. Museovirasto ja Gallen-Kallela museo.
  3. Vangin omaisen kirje 3.9.1918. Kansallisarkisto.
  4. Kuolemaan tuomitun vangin kirje äidilleen. Kansallisarkisto.
  5. Päätös vangin vapauttamisesta. Kansallisarkisto.

Seinätaulut

Kaksi suomenlinnalaisen taitelija Eerik Bruunin laatimaa Suomenlinna-julistetta.

Seinätaulu

Suomenlinnan ensimmäinen intendentti, taitelija Heikki Tandefelt. Yksityisomistuksessa.

Seinätaulu

Suomenlinnan kirkko telakalta katsottuna.

Vitriini 22: 100-vuotias Ehrensvärd-Seura

  1. Suomenlinnan historian vaalimiseksi etsittiin mallia muun muassa Ruotsin Gripsholman linnasta. Ehrensvärd-Seura.
  2. Ehrensvärd-Seuran väliaikaisen komitean kutsu osallistua seuran perustamiskokoukseen.
  3. Ehrensvärd-Seuran perustava kokous pidettiin Suomenlinnan upseerikerholla 8.5.1921. Ehrensvärd-Seura.
  4. Valtioneuvosto myönsi 15.6.1921 Ehrensvärd-Seuralle yksinoikeuden julkaista Suomenlinnan historiallisia aiheita esittäviä jäljennöksiä vuoden 1925 loppuun saakka. Ehrensvärd-Seura.
  5. Seuran toimintaa rahoitettiin alkuvuosina myymällä Heikki Tandefeltin valmistamia postikortteja. Yksityisomistuksessa.
  6. Yhteyksiä Ruotsiin vahvisti Fredrik Henrik af Chapmanin juhlavuoden vietto Suomenlinnassa. Ehrensvärd-Seura.
  7. Valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmari osallistui Ehrensvärd-Seuran alkuvuosien toimintaan. Danielson-Kalmarin kiitoskirje seuralle hänen 75-vuotisjuhlansa muistamisesta. Ehrensvärd-Seura.
  8. Ehrensvärd-Seuran varapuheenjohtajana toiminut apteekkari Edvard Stigzelius tuki seuran toimintaa monin tavoin. Hän omisti Kauppatorin apteekin ja Oxygenol-hammastahnan oikeudet Suomessa. Ehrensvärd-Seura.
  9. Fredrik Henrik af Chapmanin piirrosten mukaisesti rakennettu tykkisluuppi Diana on Ehrensvärd-Seuran omistuksessa.
  10. Esitys Ruotsin kruununprinssin kutsumisesta seuran kunniajäseneksi 26.1.1933. Ehrensvärd-Seura.

Seinätaulu

Ehrensvärd-museon muistotaulu Ruotsin kuningas Kustaa V:n ja kuningatar Viktorian vierailun kunniaksi 22.8.1925.

Seinätaulu

Heikki Tandefeltin Suomenlinna-aiheinen maalaus. Yksityisomistuksessa.

Vitriini 23: Suomenlinnan rannikkotykistö

  1. Suomenlinnan Linnoitustykistön nimi muuttui 16.9.1918 Suomenlinnan Rannikkotykistöpataljoonaksi ja 7.5.1919 Rannikkotykistörykmentti 1:ksi. Suomenlinnan Linnoitustykistön ja Rannikkotykistörykmentti 1:n päiväkäskyjä ja sotilaskantakirja. (KA Suomenlinnan Linnoitustykistö T-21071/42 ja RTR 1 R738)
  2. Sotilaita tykin äärellä Suomenlinnassa 1918. Gallen-Kallela museo, Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelma

Vitriini 24: Suomen sotaväki Viaporissa

  1. 12.5.1918 Viaporissa järjestettiin juhlallinen seremonia, johon kuului Suomen lipun nosto lippusalkoon, kunniavahti soittokuntineen ja sotaväen paraati Viaporin paraatikentällä. (KA Suomenlinnan komendantin päiväkäsky N:o 2/1918).
  2. Viaporin sotasaalisosaston rakennusluettelo 9.5.1918. (KA Suomenlinnan siviilikomendantti 1918)
  3. Suomenlinnan kirkon vihkimisjuhla järjestettiin 22.12.1918. (KA Suomenlinnan linnanväen päiväkäsky N:o 36/1918)
  4. Suomenlinnan linnanväen päiväkäsky Suomenlinnan upseerien rouvien järjestämästä hyväntekeväisyyskeräyksestä ja joulujuhlasta vuonna 1918. (KA Suomenlinnan linnanväen päiväkäsky N:o 40/1918)
  5. Viaporiin keväällä 1918 venäläisiltä jäänyttä romua. Gallen-Kallela museo.

Vitriini 25: Laivaston tukikohta

  1. Miinalaiva Pohjanmaa otettiin käyttöön vuonna 1979 ja se toimi koululaivana vuoteen 2013 saakka. Miinalaiva Pohjanmaan laivapäiväkirja vuodelta 1979 ja kertomus ulkomaanpurjehduksesta 1981. (KA Merisotakoulu T-27516/86, 100)
  2. Sukellusvene Vesikon laivapäiväkirja vuodelta 1944 ja aluksen yleispiirustus. (KA Merivoimien esikunta T-19702 ja Vesikko sukellusvene T-21722/17)
  3. Sukellusvene Vesikko nousee ylös 1.8.1941 (SA-kuva)

Vitriini 26: Merisotakoulu

  1. Merisotakoulu perustettiin 1.11.1930 Kadettikoulussa toimeenpantujen uudelleen järjestelyjen myötä. Vuonna 1935 opetus siirtyi Suomenlinnaan. (KA Merisotakoulun päiväkäsky N:o 1/1930)
  2. Merisotakoulun opetussuunnitelma 1935–1936 ja vuosikertomus 1936–1937. (KA Merisotakoulu T-23713/39 ja T-27519/9)
  3. Tapio Wirkkalan suunnittelema Suomen leijonaa esittävä patsas Merisotakoulun päärakennuksen edessä suunniteltiin alun perin Äänisen Rannikkoprikaatin toimeenpanemassa kilpailussa vuonna 1942 kaatuneiden muistopatsaaksi. (KA Merisotakoulu T-27517/7)
  4. Tapio Wirkkalan suunnittelema leijonapatsas Merisotakoulun pihassa Pikku Mustasaaressa. Valokuvaaja Volker von Bonin, 1956. Helsingin kaupunginmuseo.
  5. Merisotakoulun leijonapatsaan historiikki.